Mock COP26-ilmastosopimus

Mock COP26-ilmastosopimus

Nuorten kansainvälinen Mock COP26 –ilmastokokous kokosi syksyllä 2020 nuoria 140 maasta, laatimaan yhteisen ilmastosopimuksen. Sopimuksen puolesta kampanjoidaan nyt ympäri maailmaa.

Me Suomen Mock COP26 -aktiivit aiomme tänä vuonna kampanjoida sopimuksen puolesta tapaamalla eduskunnassa istuvia päättäjiä ja kunnallispoliitikkoja ja varmistaa, että nuorten ääni kuullaan ja sitä todella kuunnellaan, kun Suomi ja maailma valmistautuvat YK:n ilmastohuippukokoukseen.

Ilmasto-opetus 

1.1 Jokaisen maan on varmistettava, että kaikille kouluikäisille lapsille annetaan opetuksen järjestämistavasta riippumatta kattavaa ja ajantasaista opetusta ilmasto- ja ekokriisistä. Opetus on mukautettava ikä- ja aluekohtaisesti ja kaikille nuorille on annettava tarvittavat tiedot, jotta he voivat ymmärtää kriisin laajuuden, luonteen ja rakenteelliset syyt sekä toimenpiteet, jotka on toteutettava kriisin ratkaisemiseksi ja hillitsemiseksi kuin myös kriisin seurausten lieventämiseksi ja niihin sopeutumiseksi. Kunkin maan on pantava täytäntöön kansalliset lait varmistaakseen puolueettoman ilmastotieteen vapaa saatavuus ja tarjottava oikeuskeinoja niitä vastaan, jotka tahallisesti levittävät väärää tietoa ilmasto- ja ekokriisistä.

1.2 Jokaisen maan on varmistettava, että kaikille kouluikäisille lapsille opetuksen järjestämistavasta riippumatta annetaan mahdollisuus oppia heidän yhteydestään luontoon, mukaan lukien (mutta ei siihen rajoittuen) hyödyntämällä alkuperäiskansojen tietämystä ja käytäntöjä.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus

2.1 Jokaisen maan on laajennettava alkuperäiskansojen oikeuksien oikeudellista suojaa, mukaan lukien heidän maahansa, elämäntapaansa ja elinkeinoihinsa niin, että se noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa julistusta. Kunkin maan on myös otettava käyttöön asianmukaiset ja kohtuulliset mekanismit, kuten henkilöllisyystodistukset, alkuperäiskansojen tunnistamiseksi oikeuksien haltijoiksi. 

2.2 YK:n tulisi virallisesti tunnustaa ihmisoikeus terveelliseen ympäristöön, mukaan lukien oikeus turvalliseen ilmastoon. Myös YK:n luonnonoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UN Universal Declaration on the Rights of Nature45) on pantava täytäntöön.

2.3 Kunkin maan on asetettava lainsäädännöllä teollisuusmaatalous, kaivos- ja kaivannaisteollisuus sekä muu saastuttava teollisuus velvolliseksi ylläpitämään kestäviä käytäntöjä sekä noudattamaan täysimääräistä ja nopeaa kunnostamista ja puhdistamista koskevia säännöksiä sekä työntekijöiden ja naapurialueiden oikeuksia. Kunkin maan on varmistettava, että ne eivät toteuteta uusia hankkeita, jotka edellyttävät asukkaiden siirtämistä alueiltaan ilman tietoon perustuvaa suostumusta ja / tai aiemmin suojattujen ekosysteemien tai herkkien alueiden tuhoamista. Jotta kansalliset hallitukset eivät perusteettomasti uudelleenmäärittelisi suojelualueita, tulisi muutoksia valvoa kansallisen tieteellisen neuvoa-antavan komitean toimesta, jonka havainnot tulisi tehdä avoimiksi yleisölle.

2.4 Kunkin maan on säädettävä laki, jolla kriminalisoidaan ympäristötuho rikosnimikkeellä ihmiskunnalle elintärkeiden ympäristöjen tukkumyynti ja tarkoituksellinen tuhoaminen, niin, että siitä seuraavat rangaistukset vastaavat rikoksen vakavuutta ja seurauksia yhteiskunnalle. Lisäksi kriminalisoinnin on tuettava uuden kansainvälisen ympäristötuhorikoksen(ecocide6) käyttöönottoa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (International Criminal Court) käsiteltävänä rikoksena.

2.5 Jokaisen maan on helpotettava nuorten mielekästä ja inklusiivista osallistumista päätöksentekoon kaikissa ilmastohätätilanteisiin ja ekologisiin kriiseihin liittyvissä asioissa kaikilla tasoilla, mukaan luettuna (mutta ei siihen rajoittuen) NDC:n asettaminen. Menetelmiin voi kuulua esimerkiksi nykyiseen päätöksentekoon liittyvien tietojen asettaminen nuorten saataville nuorten kansalaisjärjestöjen suosimien tiedotusvälineiden kautta, nuorten kuulemisen helpottaminen, nuorten mielipiteiden kuuleminen ehdotettuun lainsäädäntöön liittyen, työ- ja harjoittelupaikkojen luominen ja vähimmäismäärän tai prosenttiosuuden nuorten edustajien lähettäminen ilmastokonferensseihin, kuten COP26.7. Tätä politiikkaa varten nuoret määritellään 11-29-vuotiaiksi.

2.6 Jokaisen maan on pantava täytäntöön ja valvottava lakeja suojellakseen tai, jos on olemassa olevia säännöksiä, tehostaakseen, niiden yhteiskunnan jäsenten aktiivista osallistumista päätöksentekoon, jotka puhuvat ympäristökysymysten, sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja korruption poistamisen puolesta, sekä suojellakseen heidän turvallisuuttaan ja oikeuksiaan sananvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen.

 Ilmastokestävät elinkeinot

3.1 Jokaisen maan on kehitettävä ja pantava täytäntöön kansallinen sopeutumissuunnitelma ja tarjottava tarvittavat varat, koulutus ja resurssit, jotta ihmiset ja yhteisöt voivat sopeutua ja muuttua tarpeen mukaan suojellakseen elantoansa ilmastotilanteen ja ekologisen kriisin seurauksilta, mukaan lukien tarvittava siirtymä kriisin lieventämiseksi. Tähän sisältyy (mutta ei rajoitu siihen) uudelleenkoulutus- ja yrittäjyysosaamisohjelmien tarjoaminen uusiutuvien energialähteiden ja ekologisten lähestymistapojen alalla.

3.2 Kunkin maan ja kansainvälisten virastojen politiikoilla ja käytännöillä on tuettava kestävää maataloutta sekä maaperän ja metsien uudistamista. Näihin kuuluvat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on auttaa maanviljelijöitä siirtymään pois metsäkatoon johtavista maatalouskäytännöistä, jotka ovat haitallisia maaperän terveydelle, elintarviketurvalle, veden laadulle, veden saatavuudelle ja biologiselle monimuotoisuudelle, ja vähentämään merkittävästi kemikaalien käyttöä, kasvihuonekaasupäästöjä ja maatalouden aiheuttamia saasteita. Lisäksi poliittisilla linjauksilla tuetaan investointeja kasvipohjaisiin ruokavaihtoehtoihin ja esimerkiksi soluviljelyn kaltaisiin teknologisiin innovaatioihin sekä toimia maailmanlaajuisen ruokahävikin torjumiseksi.

3.3 Jokaisen maan on sitouduttava vihreään elpymiseen: toipumissuunnitelma COVID-19-pandemiasta ei saa vakiinnuttaa ja tukea fossiilisten polttoaineiden käyttöä, vaan sen on sitoutettava maa siirtymään kestävyyteen oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti sekä kehittämään vähähiilisiä työpaikkoja ja mahdollisuuksia.

Fyysinen ja psyykkinen terveys 

4.1 Jokaisen maan on taattava lapsen oikeus leikkiä, oppia ja olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa toimeenpanemalla poliittisia päätöksiä biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, esimerkiksi peruuunnitelma COVID-19-pandemiasta ei saa vakstamalla luonnonsuojelualueita, investoimalla metsien uudistamiseen ja kieltämällä kaivostoiminta, hakkuut ja fossiilisten polttoaineiden poraus suojelualueilla.

4.2 Jokaisen maan on varmistettava turvallinen, hengityskelpoinen ilmanlaatu hyväksymällä tiukat ilmansaastesäännökset, jotka vaativat teollisuutta ja kauppaa vähentämään päästöjä ja saastuttamista merkittävästi. Niiden on lisäksi toteutettava sosiaalisia lisätoimenpiteitä puhtaan, laadukkaan ilman varmistamiseksi, mukaan lukien jalankulkijoiden vihreiden alueiden, kohtuuhintaisen ja kestävän julkisen liikenteen edistäminen sekä polttomoottorien käytön asteittainen lopettaminen.

4.3 Jokaisen maan on tarjottava tarvittava rahoitus lapsiystävällisille mielenterveyspalveluille, mukaan lukien (mutta ei siihen rajoittuen) ympäristöahdistuksen ehkäisy ja hoito sekä hoito, joka puuttuu suoraan ilmastohäiriöihin liittyviin stressitekijöihin. Maiden on myös tunnustettava lasten erityinen haavoittuvuus ilmastokriisin vaikutuksille, kuten sen vaikutukset heidän terveyteensä sekä hyvinvointiinsa. Maiden tulee käsitellä ennakoivasti näitä vaikutusten seurauksia, mukaan lukien aliravitsemusta, asumisen vaarantumista sekä lisääntynyttä riskiä fyysisille ja psyykkisille sairauksille.

Kansallisesti määritetyt panokset (NDC)

5.1 Jokaisen maan suunnitelmat, ohjelmat ja lait on yhdenmukaistettava IPCC:n kehotuksen mukaisesti rajoittamaan ilmaston lämpeneminen alle 1,5 ° C. Suunnitelmissa on otettava huomioon kaikki tunnetut kasvihuonekaasujen päästölähteet, mukaan lukien maankäyttö, maankäytön muutos- ja metsätaloussektori (LULUCF), merenkulku ja raskas teollisuus / kansainvälinen lentoliikenne. Sitoumuksissa on ensin asetettava etusijalle kasvihuonekaasupäästöjen (“GHG”) radikaali vähentäminen, eikä niiden tule sisältää päästökompensaatiota. Mahdolliset kompensaatiot on tehtävä vain viimeisenä keinona, ja ne on toteutettava sellaisten järjestelmien kautta, joissa kunnioitetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, omistajuuden ja reilun kaupan periaatteita, ja maiden on oltava avoimia kompensoitujen päästöjensä suhteen ja ilmoitettava selvästi ympäristöpolitiikkansa vaikutukset kehittyvien maiden sopimusosapuoliin (ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin sekä pieniin saaristoalueisiin).

5.2 Kunkin maan kansallisesti määritellyissä panoksissa on ilmaistava yksityiskohtaiset suunnitelmat ja aikataulut koko yhteiskunnan energiasiirtymälle pois hiilestä, öljystä, kaasusta ja muista fossiilisista polttoaineista, jotka sisältävät kiellon fossiilisten polttoaineiden varantojen tulevaisuuden kehityksestä ja yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman uusiutuvien energialähteiden laitteiden elinkaaren moitteettomasta hallinnasta.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu

6.1 Suojellakseen ja palauttaakseen vähintään 30 % maa- ja meriekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä, on jokaisen maan sitouduttava kunnianhimoisiin tavoitteisiin sekä rahoitukseen ja toimenpiteisiin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimien on edistettävä biologista monimuotoisuutta, sidottava hiiltä ja varmistettava alkuperäiskansojen koskemattomuus.

6.2 Kunkin maan on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla poistettava käytöstä kaikki ei-välttämättömät kertakäyttöiset muovituotteet, ottaen huomioon esimerkiksi invalidien tarpeet, ja otettava käyttöön kaikille materiaaleille tarkoitettu kierrätysjärjestelmä, joka edistää uudelleenkäyttöä ja korjaamista kertakäyttöisyyden sijaan ja käyttää jatkuvasti olemassa olevia ”jätevirtoja” uusien tuotteiden valmistamiseen sen sijaan, että turvauduttaisiin öljypohjaisiin tai biopohjaisiin neitsytmateriaaleihin.